Viimeinen vasa
Koitti lauantai ja hirvimetsästys.
Ihan koko hirviporukkamme ei ollutkaan paikalla koska oli hirvikoirien kisat just viikonlopun alla ja siellä väkeä.
Ja muutoinkin paikalla taisivat olla vain ne jotka erottavat vasan aikuisesta hirvestä 😁
Se kun käy aselupien päälle ampua aikuinen hirvi kun on vain 1 vasalupa enää ainoastaan jäljellä.
No eikö mitä, porukka majalle kokoon ja koiramiehet metsään. Itse läksin käymään mökillä tunnin päästä kokoontumisesta. Ja kas, siellähän lähivaaralla olikin koira haukussa. Ajelin siis sinne katselemaan. Ei koiramiestä. Lähestyin haukkua.
Tuossa se vaaralla alle 100m päässä haukkuu. Teki niin mieli mennä vilkaisemaan mitkä elukat siellä on haukuttavina, mutta nehän olisi kuulleet ja paenneet pää kolmantena jalkana. Eiku siis viidentenä....
Radiolla yhytin koiramiehen ja hetken jutustelun jälkeen (joka piti tehdä hiljaa ettei hirvet kuule kun matkaa oli niin vähän) päätettiin että minä majalle ja kohta koiramies käy katsomassa mitä elukkaa siellä haukutaan.
Siispä majalle ja porukka kasaan sekä päätettiin passipaikat. Pyssy kantoon ja passiin. Autoilla tietenkin 🤗
Oma passipaikka oli pikkuisen suon vieressä metsäautotien ojassa just sen haukkuvaaran vieressä.
Naapuri oli passissa reilu sadan metrin päässä mäen laella.
Odotusta ja uudelleen odotusta.
Hirvet ajossa, kuulemma emä ja vasa. Todennäköisesti. Kun koiramies ei päässyt ihan lähelle ennenkuin liike alkoi.
Haukku lähenee. Menee viereistä passia kohti. Ei laukausta. Sitten haukku kääntyy. Tulee tuohon ihan minun eteeni. Nostan pyssyn, kohta pamahtaa.
Ei
Haukku kuuluukin suon takana olevan kallion päältä. Onpa kuuluva haukku sillä koiralla.
Sitten haukku loittonee ja siinä meneekin parien eväiden aika (useita tunteja).
Radiosta kuullaan että passit tarkkana, sieltä tulevat.
Haukku lähenee, hitto nehän tulee minulle.
Apuva !
Hirvilehmä ilmaantuu just tuohon mutkaan mihin kamera yltää.
Hirvikoira tulee luokseni. Däm. Koiran tulon johdosta hirvilehmä huomaa metsästäjän vaikka minulta ei ojan pohjalta just muuta näy kuin värikäs pipo. Jää seisomaan metsäautotielle, vasaa en näe.
Hetken katsomme toisiamme. Hirvi ja minä. Sitten koira rynnistää luotani takaisin haukkumaan. Ei ennätä hirvien luo asti kun ase pamahtaa.
Naapurin passimies ampui.
Emä säpsähtää ja kääntyy kannoillaan, ei siis tien yli vaan takaisin.
Vasa ammuttu, kuuluu radiosta.
Kuulemme kun haukku loittonee.
Samassa meysästyksenjohtaja ajaa passiini. Käydään katsomassa paikkaa missä hirvet olivat. Ampujakin tulee. Ei taida olla verta.
Mettästyspomo lähtee haukun perään. Jonkin ajan päästä palaa, vasa edelleen seuraa emää. Ylittävät tien eri paikasta, nyt vasa jäljessä.
Odotusta. Sitten pari laukausta. Vasa kaatunut.
Porukka kasaan ja lähimmälle tielle kaatopaikan lähelle. Matkaa suota pitkin sellanen 700m.
Kiimasuo. Tuolla se vasa odottaa.
Pulkka esille ja tarpomaan.
Ja tarpomista siinä olikin.
Vasa oli saapuessamme lähes puhdistettu. Ikävä kyllä jouduimme vähän suolammella huuhtomaan.
Metsän kuninkaalla saappaat upottivat suolammen rannalla joka askeleella, hyvä kun sai irti.
Kaatoryypyt
- koiramiehen tarjoamina. Oli koiran ensimmäinen kaato.
Sitten hirvi kyytiin ja vetoa.
Huilaus.
Kylläpä käy henkeen.
Vetoa. Huilaus. Vetoa.
Saattoi olla hyvä että sai kojakkiryypyt koska muuten tässä oisi jo sydänkohtaus käsillä. Kylläpä suo osaa upottaa vetomiestä.
Iltahan siinä vetäessä jo ehti hämärtää maiseman. Mutta saatiin saalis autolle ja siitä majalle.
Keinovalossa nylky ja kodassa makkarat ja kahvit.
Keskustelimme tulevasta lihanjaosta sekä hirvikauden päättäjäisistä. Nythän meitin porukalla on kaikki luvat käytetty.
Kotiopäin ajellessa metsien kuningas harkitsi ilvesporukkaan liittymistä. Ilveksiä on paljon, jäniskannalle siinä haastetta. Toisaalta ilves on hieno eläin. Hienompi vapaana kuin taljana seinällä.
Toisaalta on tuolla seudulla perusteltua kantaa verottaa.
Sitä metsästystä varten tarvii lunta ja leveät sukset. Oisiko siinä joululahjatoive 😉
Ihan koko hirviporukkamme ei ollutkaan paikalla koska oli hirvikoirien kisat just viikonlopun alla ja siellä väkeä.
Ja muutoinkin paikalla taisivat olla vain ne jotka erottavat vasan aikuisesta hirvestä 😁
Se kun käy aselupien päälle ampua aikuinen hirvi kun on vain 1 vasalupa enää ainoastaan jäljellä.
No eikö mitä, porukka majalle kokoon ja koiramiehet metsään. Itse läksin käymään mökillä tunnin päästä kokoontumisesta. Ja kas, siellähän lähivaaralla olikin koira haukussa. Ajelin siis sinne katselemaan. Ei koiramiestä. Lähestyin haukkua.
Tuossa se vaaralla alle 100m päässä haukkuu. Teki niin mieli mennä vilkaisemaan mitkä elukat siellä on haukuttavina, mutta nehän olisi kuulleet ja paenneet pää kolmantena jalkana. Eiku siis viidentenä....
Radiolla yhytin koiramiehen ja hetken jutustelun jälkeen (joka piti tehdä hiljaa ettei hirvet kuule kun matkaa oli niin vähän) päätettiin että minä majalle ja kohta koiramies käy katsomassa mitä elukkaa siellä haukutaan.
Siispä majalle ja porukka kasaan sekä päätettiin passipaikat. Pyssy kantoon ja passiin. Autoilla tietenkin 🤗
Oma passipaikka oli pikkuisen suon vieressä metsäautotien ojassa just sen haukkuvaaran vieressä.
Naapuri oli passissa reilu sadan metrin päässä mäen laella.
Odotusta ja uudelleen odotusta.
Hirvet ajossa, kuulemma emä ja vasa. Todennäköisesti. Kun koiramies ei päässyt ihan lähelle ennenkuin liike alkoi.
Haukku lähenee. Menee viereistä passia kohti. Ei laukausta. Sitten haukku kääntyy. Tulee tuohon ihan minun eteeni. Nostan pyssyn, kohta pamahtaa.
Ei
Haukku kuuluukin suon takana olevan kallion päältä. Onpa kuuluva haukku sillä koiralla.
Sitten haukku loittonee ja siinä meneekin parien eväiden aika (useita tunteja).
Radiosta kuullaan että passit tarkkana, sieltä tulevat.
Haukku lähenee, hitto nehän tulee minulle.
Apuva !
Hirvilehmä ilmaantuu just tuohon mutkaan mihin kamera yltää.
Hirvikoira tulee luokseni. Däm. Koiran tulon johdosta hirvilehmä huomaa metsästäjän vaikka minulta ei ojan pohjalta just muuta näy kuin värikäs pipo. Jää seisomaan metsäautotielle, vasaa en näe.
Hetken katsomme toisiamme. Hirvi ja minä. Sitten koira rynnistää luotani takaisin haukkumaan. Ei ennätä hirvien luo asti kun ase pamahtaa.
Naapurin passimies ampui.
Emä säpsähtää ja kääntyy kannoillaan, ei siis tien yli vaan takaisin.
Vasa ammuttu, kuuluu radiosta.
Kuulemme kun haukku loittonee.
Samassa meysästyksenjohtaja ajaa passiini. Käydään katsomassa paikkaa missä hirvet olivat. Ampujakin tulee. Ei taida olla verta.
Mettästyspomo lähtee haukun perään. Jonkin ajan päästä palaa, vasa edelleen seuraa emää. Ylittävät tien eri paikasta, nyt vasa jäljessä.
Odotusta. Sitten pari laukausta. Vasa kaatunut.
Porukka kasaan ja lähimmälle tielle kaatopaikan lähelle. Matkaa suota pitkin sellanen 700m.
Kiimasuo. Tuolla se vasa odottaa.
Pulkka esille ja tarpomaan.
Ja tarpomista siinä olikin.
Vasa oli saapuessamme lähes puhdistettu. Ikävä kyllä jouduimme vähän suolammella huuhtomaan.
Metsän kuninkaalla saappaat upottivat suolammen rannalla joka askeleella, hyvä kun sai irti.
Kaatoryypyt
- koiramiehen tarjoamina. Oli koiran ensimmäinen kaato.
Sitten hirvi kyytiin ja vetoa.
Huilaus.
Kylläpä käy henkeen.
Vetoa. Huilaus. Vetoa.
Saattoi olla hyvä että sai kojakkiryypyt koska muuten tässä oisi jo sydänkohtaus käsillä. Kylläpä suo osaa upottaa vetomiestä.
Iltahan siinä vetäessä jo ehti hämärtää maiseman. Mutta saatiin saalis autolle ja siitä majalle.
Keinovalossa nylky ja kodassa makkarat ja kahvit.
Keskustelimme tulevasta lihanjaosta sekä hirvikauden päättäjäisistä. Nythän meitin porukalla on kaikki luvat käytetty.
Kotiopäin ajellessa metsien kuningas harkitsi ilvesporukkaan liittymistä. Ilveksiä on paljon, jäniskannalle siinä haastetta. Toisaalta ilves on hieno eläin. Hienompi vapaana kuin taljana seinällä.
Toisaalta on tuolla seudulla perusteltua kantaa verottaa.
Sitä metsästystä varten tarvii lunta ja leveät sukset. Oisiko siinä joululahjatoive 😉
Kommentit
Lähetä kommentti