Kohti hirviammuntamerkkiä
Maanantaina saatuaan metsästäjän kokeen suoritettua, ajatteli metsäläinen ryhtyä saman viikon lauantaina hirvimerkkiin. Eli 75 metrin matkalta pitäisi osua 23 sentin maaliin hirvitaulussa. Vai oliko se 28, ei voi muistaa, kun on jo niin pitkä aika kokeesta :)
Ihan toi kuva ei ole se mihin ammutaan merkkiä, mutta samma sak, eli hirvitaulu.
Ongelmaksi metsän kuninkaalle on muodostunut se, ettei osumat tuelta ole kovinkaan kaksisia ja pystystä kyllä osuu, mutta yleensä 1 viidestä vähän lipsahtaa. Siispä ankara miettiminen miten saisi tarkkuuden.
No kysymään niiltä ketkä merkin on jo suorittaneet !
Orimattilaan Salolan radalle, jossa on koti-haulikkoseura (OSU). Ja Repa kertoili miten tuelta kannattaa ampua, antoi kaks tähtäystukea (hienoja pikkusäkkejä) ja teki vielä pahvista taulunkin. Siinä sai metsäläinen sekä kertomuksen siitä miten ammutaan, että myöskin kaikki välineet, joilla aseen voi tuelta kohdistaa.
No, yllättäen Repa tiesi mistä puhui, ase kohdistuikin yllättävän helposti. Osuus oli varmaan niillä just tuota tarkoitusta varten tehdyillä tukisäkeillä.
Muutama kuti radalla ja vähän säätöä siihen päälle ja testilaakit.
Koska metsän kuningas haluaa yksittäisissä tilanteissa olla varma onnistumisesta, niin syntyi päätös testata asetta siellä missä ampuu merkin, eli siis NMA (Nastolan maalaisampujat) radalla. Sinne siis ja siellä pari heppua kertoilikin miten ja mistä koe ammutaan.
Rohkaistuneena siitä, että tuelta osunkin nyt yltsin hyvin, päätin kokeilla tuelta. Vähän meni yli, mutta ihan jees.
Hän on valmiina ammuntakokeeseen !
Sinne siis ilmoittautumaan, vaikkakin oikeastaan vasta radalla tarvii ilmoittautua. Mutta ammuntakaverit kehotti soittamaan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalle, joka oli muuten kokeeni vastaanottaja, joka on muuten kotiseurani (NMA) hallituksessa. Onpa pienet piirit. Vaan sehän sopii.
Mitämitä ???
Ei saakaan osallistua ammuntakokeeseen ennenkuin on metsästyskortti taskussa. Ja siihen kuulemma menee pari viikkoa. Se siitä viikonlopun ammunnasta. Ja siis odotellaan ens keskiviikkoon.
No siinä odotellessa kävi niin, että kävin uudelleen ammuskelemassa Orimattilassa ja kun ei ollut Repan tukia, niin tuloksetkin oli vähän heikompia. Hirmusti yli. Miksi?
Olin huomannut, että hitto, kiikarissahan saa säätää zuumia. Ja siis lisää zuumia, jotta paremmin näkee. Liekö nostanut osumapistettä. Tai sitten sitä nosti se, että 50 kappaleen full metal jacket -laatikko loppui ja piti avata uusi.
Siispä aattelin että nyt kyllä menen upouudella laatikolla kohdistamaan ja siitä laatikosta sitten ammun kokeessa.
Keskiviikko oli määräaika jolloin piti metsästyskortin tulla. Ja kuulemma samalla tulee riistanhoitomaksulomake.
Ei tullunna.
Torstaina radalle kohdistelemaan. Ensin ihan pahvitauluun kohdistelua sadalta metriltä. Ylös menee.... säätöä.... vielä menee ylös... säätöä... no nyt !
Sitten vielä kokeillaan mettäkuteilla, eli hammerheadeilla. Pari kutia ja jees, osuu.
Hirvi esiin !
Siihen neljä kutia seiskaviitoselta (metrit siis).
Peukalon kokoinen kasa (no ehkä reilu peukalo, ei kait se niin tarkkaa :), pikkasen alhaalla.
Mutta en säädä enää, tuo kelpaa ku muistaa vähä ylös tähdätä. Siis 5cm.
Kattelin karhunkin kuvaa, tuohonpa vois olla jees ammuta. Nosto. Painava. Ei viitti roudaa yksin, vaikka metsän kuningas onkin 😎
Eiku luukut kiinni, paikat kuntoon ja merkkaamaan ammunta, siitä kotiin.
Matkalla kuva:
No kotona sitten postilaatikolle.
Ei vieläkään mettästyskorttia. Soitto riistakeskukseen. Sieltä lähettävät sähköpostilla kortin ja maksulomakkeen.
Sain. Maksoin.
Nyt odotellaan huomista iltapäivää, jolloin ammutaan hirvimerkkiä !
... vai ampuisko sittenkin karhua...
Ongelmaksi metsän kuninkaalle on muodostunut se, ettei osumat tuelta ole kovinkaan kaksisia ja pystystä kyllä osuu, mutta yleensä 1 viidestä vähän lipsahtaa. Siispä ankara miettiminen miten saisi tarkkuuden.
No kysymään niiltä ketkä merkin on jo suorittaneet !
Orimattilaan Salolan radalle, jossa on koti-haulikkoseura (OSU). Ja Repa kertoili miten tuelta kannattaa ampua, antoi kaks tähtäystukea (hienoja pikkusäkkejä) ja teki vielä pahvista taulunkin. Siinä sai metsäläinen sekä kertomuksen siitä miten ammutaan, että myöskin kaikki välineet, joilla aseen voi tuelta kohdistaa.
No, yllättäen Repa tiesi mistä puhui, ase kohdistuikin yllättävän helposti. Osuus oli varmaan niillä just tuota tarkoitusta varten tehdyillä tukisäkeillä.
Muutama kuti radalla ja vähän säätöä siihen päälle ja testilaakit.
Koska metsän kuningas haluaa yksittäisissä tilanteissa olla varma onnistumisesta, niin syntyi päätös testata asetta siellä missä ampuu merkin, eli siis NMA (Nastolan maalaisampujat) radalla. Sinne siis ja siellä pari heppua kertoilikin miten ja mistä koe ammutaan.
Rohkaistuneena siitä, että tuelta osunkin nyt yltsin hyvin, päätin kokeilla tuelta. Vähän meni yli, mutta ihan jees.
Hän on valmiina ammuntakokeeseen !
Sinne siis ilmoittautumaan, vaikkakin oikeastaan vasta radalla tarvii ilmoittautua. Mutta ammuntakaverit kehotti soittamaan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalle, joka oli muuten kokeeni vastaanottaja, joka on muuten kotiseurani (NMA) hallituksessa. Onpa pienet piirit. Vaan sehän sopii.
Mitämitä ???
Ei saakaan osallistua ammuntakokeeseen ennenkuin on metsästyskortti taskussa. Ja siihen kuulemma menee pari viikkoa. Se siitä viikonlopun ammunnasta. Ja siis odotellaan ens keskiviikkoon.
No siinä odotellessa kävi niin, että kävin uudelleen ammuskelemassa Orimattilassa ja kun ei ollut Repan tukia, niin tuloksetkin oli vähän heikompia. Hirmusti yli. Miksi?
Olin huomannut, että hitto, kiikarissahan saa säätää zuumia. Ja siis lisää zuumia, jotta paremmin näkee. Liekö nostanut osumapistettä. Tai sitten sitä nosti se, että 50 kappaleen full metal jacket -laatikko loppui ja piti avata uusi.
Siispä aattelin että nyt kyllä menen upouudella laatikolla kohdistamaan ja siitä laatikosta sitten ammun kokeessa.
Keskiviikko oli määräaika jolloin piti metsästyskortin tulla. Ja kuulemma samalla tulee riistanhoitomaksulomake.
Ei tullunna.
Torstaina radalle kohdistelemaan. Ensin ihan pahvitauluun kohdistelua sadalta metriltä. Ylös menee.... säätöä.... vielä menee ylös... säätöä... no nyt !
Sitten vielä kokeillaan mettäkuteilla, eli hammerheadeilla. Pari kutia ja jees, osuu.
Hirvi esiin !
Siihen neljä kutia seiskaviitoselta (metrit siis).
Peukalon kokoinen kasa (no ehkä reilu peukalo, ei kait se niin tarkkaa :), pikkasen alhaalla.
Mutta en säädä enää, tuo kelpaa ku muistaa vähä ylös tähdätä. Siis 5cm.
Kattelin karhunkin kuvaa, tuohonpa vois olla jees ammuta. Nosto. Painava. Ei viitti roudaa yksin, vaikka metsän kuningas onkin 😎
Eiku luukut kiinni, paikat kuntoon ja merkkaamaan ammunta, siitä kotiin.
Matkalla kuva:
Ei vieläkään mettästyskorttia. Soitto riistakeskukseen. Sieltä lähettävät sähköpostilla kortin ja maksulomakkeen.
Sain. Maksoin.
Nyt odotellaan huomista iltapäivää, jolloin ammutaan hirvimerkkiä !
... vai ampuisko sittenkin karhua...
Kommentit
Lähetä kommentti