Ensimmäinen hirviväijy

Viikonloppuna se alkoi, hirvenmetsästys.
Metsien kuninkaalle se oli ensimmäinen hirvenmetsästyskeikka ikinä. Hirviä on tullut joskus nähtyä sekä pellolla maatöissä, että autoillessa armasta Suomen maata ylt'ympäriinsä. Onneksi hirvet on autoillessa tullut aina huomattua.

Autoilun ja hirvenmetsästyksen suuri ero onkin siinä, että autoillessa hirvi on uhkaavana osapuolena, jonka tapaaminen saattaa johtaa ihmisen itsensä kannalta heikkoon lopputulokseen. Autoilijana oikeastaan ei juuri hirviä soisi näkevänsä. Hyvä kun kantaa pidetään kurissa.

Hirvenmetsästysporukassa taasen tilanne on se että hirviä toivoo näkevänsä 😀
Ja hirvenmetsästys johtaa hirven kannalta mahdollisesti huonoon lopputulokseen.

Siispä kun metsästys alkoi jo aamuseitsemältä lupien tarkastuksella metsästysmajalla, oli se päivä jolloin metsien kuninkaalla ei ollut mitään sitä vastaan että hirvi näyttäytyy.

Metsästäjät ei tietenkään ammu mitä tahansa hirveä, vaan aamulla ennen jahtia sovitaan hyvinkin tarkasti millaisia hirviä tänään metsästetään. Meillä oli tavoitteena kaataa yksi naaras ja yksi vasikka. Siispä ei tänään ainoatakaan uroshirveä!

Passipaikat arvottiin ihan hatusta vetämällä - siis passipaikkanumerot hattuun ja sieltä kukin veti itsellensä paikkanumeron 😊 Tää sai kakkosen.

Kerrottiin missä mikin passipaikka sijaitsee ja katsottiin tarvittaessa kartasta, tälle sattui paikka kotirannan läheltä. Ajomiehiä ei meillä tarvittu, koska ajoon osallistui 4 koiraa. Joille myös lähtöpaikat arvottiin!

Sitte vaan jahtiin.
Yhteiskyydillä perille ja passipaikalla katsottiin turvalliset ampumasuunnat sekä viereiset passit. Kaikilla passaajilla on puhelimet, jotta saadaan jutustaa jahdin aikana ja tiedetään esimerkiksi mistä suunnasta on tulossa minkäkinlaista jahdattavaa.

Oma passipaikka yhteen suuntaan. Passipaikka oli aika passeli, kun muita passeja oli mäen takana suojassa ja näkyvyyttä oli moneen suuntaan, vaikka sijaitsikin metsikössä.

Sitten vaan odottelemaan ja eväitä syömään. Pari tuntia siinä kului mukavasti. Mutta sitten. Paniikki !!
Radiopuhelimesta loppui akku !
Mitä nyt? Nyt ei saa tietää onko saalista suunnistamassa tähän suuntaan. Ja mitä ku naapurista lähdetään passista pois, huomaavatkohan että yksi puuttuu?
No kait ne huomaavat. Joten rauhoitu. Ja sitten vaan jatketaan odottelua, ilman ääntä.

Metsä on siitä hauska ympäristö, että sieltä löytyy kaikkea kivaa pienellä mieliuvituksella. Kuten tuossakin puun juuressa ihan selvästi seisoo kivettynyt menninkäinen 😆

Koirien haukuntaa ei kuulunut pariin tuntiin, joten passit purettiin ja metsämiehenkin huomasivat kutsua matkaan metsästysmajalle.

Tauko ja uudet passit.
Tutun tien varresta korkealla tornissa metsämies huomasi hirvaksia odottelevansa.

Tuolta kun sopiva hirvi astelee niin nasahtaa.
Täällä metsämiehellä oli jo toinen radiopuhelin, joten kuultiin taas muitten juttuja. Naapuritornista ammuttiin yksinäinen hirvilehmä. Joten vasa voisi vielä olla saaliina.

Saatiinkin kuulla että kilometrin metsäpalstalla emä ja vasa astelevat. Pyörivät ympäri metsäsaareketta kaksi tuntia koira perässä. Aika ovela hirviemo. Tais tietää missä on passit.
Välillä metsästä kuuli kun siellä isot eläimet astelivat. Koiran hakku lähempää ja välillä kauempaa.

Kolmen tunnin jallituksen jälkeen metsämieskin alkoi toivoa että hirvetykset eivät tulisi näkyviin, koska olisi harmi ampua noin taitavasti väistelevältä emolta vasa. Ihan sopisi jos tämä naaras antaisi oppinsa jatkua seuraavalle sukupolvelle.

Viiden tunnin jallituksen päästä todettiin, että eiköhän nyt ole jo aika purkaa passit. Siis emolla säästyi vasa, Jes !

Yksi hirvihän siis saatiin kuitenkin. Ja ensimmäistä kertaa metsällä kyttäillyt metsämies kuuli, muttei nähnyt hirveä.
Hirvi kyytiin ja majalle nylkyhommiin. Tottakai metsien kuninkaankin piti iskeä puukkonsa hirveen, eli avustaa nylkemisessä. Osaavat onneksi tekivät isomman työn. Ja sutjakasti se näiltä sujuikin.
On ainakin odotettavissa peijaislihoja soppaa varten.

Jaa-a, kuinkahan metsämiehelle käy ensi viikonloppuna...