Hirvikärpästen syötti
Kovasti tekisi karpaloa mieli. Sen mielihalun täytteeksi taitaa olla kaks mahdollisuutta: osto ja noukinta.
Koskapa metsien kuningas ei pelkää astua suolle, niin eiku rouvan keralla katsomaan missä voisi lähimaastossa näkyä suo, joka olisi lupaava karpaloa ajatellen.
En nimittäin ole näillä seuduilla juurikaan suolla tallustellut, joten ei mitään mielikuvaa marjoista. Löytyi pari lupaavanoloista. Suosittelen karttapalvelun karttoja.
Auto pakaten ja koska sen valitun suon ympärillä ei näkynyt taloja, niinpä haulikko matkaan, varmuuden vuoksi.
Eka risteys josta suolle yritettiin, olikin vähän matkan päästä puomitettu. No seuraavasta. Kartta näytti metsäeutotietä, mutta se o,i jo jonkin verran heinittynyt, onneksi ei vesakoitunut. Rouva sai kävellä edellä ja katsella josko on kiviä tai kantoja. Reilu kilometrin päästä päästiin kääntöpaikalle. Joo, tarjosin kyllä että minä kävelen ja rouva ajaa, mutta tämä sopi hänelle paremmin.
No suolle olisi vielä vajaa kilometri. Sinne siis kartan avulla. Löytyijoskusmuinoin käytetty traktoriura. Ei siis ihan metsää.
Suon reuna piti tarkistaa kartasta. Kyllä, olitiin suon reunassa. Vaikkei siltä vaikuttanut. Suo oli ojitettu varmaan 20-30v sitten ja kasvoi jo nuorta puuta ja vattua.
Mennään keskemmälle. Suopursuja näkyy olevan paljonkin, eli kyllä tämä joskus on ollut suota. Ojia, yksi isokin. Piti rakentaa silta kaatuneista rungoista, onneksi niitä oli.
Ja hurvikärpäsiä. Ne lennähtivät heti ojanylityksen jälkeen aterialle. Huiskis ja huiskis. Mutta eihän niitä kaikkia huomaa.
Puolukkaa. Sitä ämpäriin, kun ei karpaloa näy.
No just pohja peittyi, koska hirvenjälkien lisäksi täällä on näemmä käyty puolukassakin. Hirvikärpäsiäkin tuli kuvaan.
Todetaan, että eiköhän tämä ollut tässä. Mutta eri reittiä takaisin, tuolta metsäsaarekkeesta ettei tarvi ihan niin monta ojaa ylittää. Sinne siis.
Se iso oja piti ylittää, taasen omatekemää siltaa myöden. Ja sitten aukesikin metsätaipale 😁
Melkoisen risukkotaistelun päätteeksi saavuttiin traktoriuralle, joka johti autolle.
Riistaa ei nyt metsä tarjonnut,
eikä niitä karpaloitakaan,
mutta muutaman puolukan ja hirvikärpäsiä,
sekä mukavan ja muistettavan kokemuksen !
Liikuntaa taasen ihan monipuolisesti 😊
Koskapa metsien kuningas ei pelkää astua suolle, niin eiku rouvan keralla katsomaan missä voisi lähimaastossa näkyä suo, joka olisi lupaava karpaloa ajatellen.
En nimittäin ole näillä seuduilla juurikaan suolla tallustellut, joten ei mitään mielikuvaa marjoista. Löytyi pari lupaavanoloista. Suosittelen karttapalvelun karttoja.
Auto pakaten ja koska sen valitun suon ympärillä ei näkynyt taloja, niinpä haulikko matkaan, varmuuden vuoksi.
Eka risteys josta suolle yritettiin, olikin vähän matkan päästä puomitettu. No seuraavasta. Kartta näytti metsäeutotietä, mutta se o,i jo jonkin verran heinittynyt, onneksi ei vesakoitunut. Rouva sai kävellä edellä ja katsella josko on kiviä tai kantoja. Reilu kilometrin päästä päästiin kääntöpaikalle. Joo, tarjosin kyllä että minä kävelen ja rouva ajaa, mutta tämä sopi hänelle paremmin.
No suolle olisi vielä vajaa kilometri. Sinne siis kartan avulla. Löytyijoskusmuinoin käytetty traktoriura. Ei siis ihan metsää.
Suon reuna piti tarkistaa kartasta. Kyllä, olitiin suon reunassa. Vaikkei siltä vaikuttanut. Suo oli ojitettu varmaan 20-30v sitten ja kasvoi jo nuorta puuta ja vattua.
Mennään keskemmälle. Suopursuja näkyy olevan paljonkin, eli kyllä tämä joskus on ollut suota. Ojia, yksi isokin. Piti rakentaa silta kaatuneista rungoista, onneksi niitä oli.
Ja hurvikärpäsiä. Ne lennähtivät heti ojanylityksen jälkeen aterialle. Huiskis ja huiskis. Mutta eihän niitä kaikkia huomaa.
Puolukkaa. Sitä ämpäriin, kun ei karpaloa näy.
No just pohja peittyi, koska hirvenjälkien lisäksi täällä on näemmä käyty puolukassakin. Hirvikärpäsiäkin tuli kuvaan.
Todetaan, että eiköhän tämä ollut tässä. Mutta eri reittiä takaisin, tuolta metsäsaarekkeesta ettei tarvi ihan niin monta ojaa ylittää. Sinne siis.
Se iso oja piti ylittää, taasen omatekemää siltaa myöden. Ja sitten aukesikin metsätaipale 😁
Melkoisen risukkotaistelun päätteeksi saavuttiin traktoriuralle, joka johti autolle.
Riistaa ei nyt metsä tarjonnut,
eikä niitä karpaloitakaan,
mutta muutaman puolukan ja hirvikärpäsiä,
sekä mukavan ja muistettavan kokemuksen !
Liikuntaa taasen ihan monipuolisesti 😊
Kommentit
Lähetä kommentti