Karpalossa

Unen läpi kuului ääniä. Herätyys !
Silmät auki. Tuttu katto 😀

Tänään on se päivä. Jolloin karpaloita poimitaan. Eilisestä oppineena nyt mennään suolle, jossa niitä varmasti on ja jossa ei juuri poimijoita käy. Matkaa toki on tunnin verran, mutta se menee, kun on karpaloa saatavana. Ja sukulaisiin syömään ja kahvittelemaan samalla.

Eiku makkara-kananmuna -aamiainen, vaatteet ylle ja kaikki rekvisiitta matkaan. Ja sitten etelään Nalkkilan suuntaan. Siis ihan oikeesti 😊

Porvoojoessa oli melkoista vaahtoa. Mitähän lie Lahti taasen laskenut vesistöön porvoolaisten viihdykkeeksi.

Perillä. Mennään veneellä aika suon reunaan, eiku siis rantaan. Vene oli aikas täynnä vettä, joten parit kaadot ja hetki lapikoimista. Sitten metsän kuningas soutimiin käsiksi. Melko syvällä uiva venho. Ei varmaa mitään tekemistä oman painon kanssa.

Veneoppia: soutuvenhoa valittaessa kannattaa miettiä hieman käyttötarkoitusta. Pitemmän matkan soutuihin vene, joka pysyy suunnassa hyvin ja kulkee aika ylhäällä, veden vastus hidastaa kulkua ja mitä syvemmällä vene kulkee, sitä enemmän vedenvastusta. Kevyet airot, jotka eivät osu soutuvedossa yhteen.

Melkoisesti on karpaloa. Ja tällä suolla karpalo ei ole ihan sammaleen piilossa.

 Joillain soilla ei voi käyttää poimuria, täällä saa poimurulla huomattavasti enempi aikaiseksi.

Ylitsemme lensi myös parinkymmenen parvi kanadanhanhia. Melko matalalla ja totesinkin, että oispa haulikko matkassa. Johon viereinen kokeneenpi metsämies asetteli sanojansa, jotta eikö nuo ole vähän korkealla.

Joo, ehkä saattavat olla reilu 50 metriä. Joten liian pitkällä Baikkalille.

Takaisinpäin soutaessa toinen parvi suuntasi merta kohti jo melkoisen paljon korkeammalla.

Paluumatkalla hanhien kokoontumisajo yhdellä peltoaukealla, aika matalalla. Varmaan välilaskua harkitsivat, tuhansia hanhia. Taivas täynnä hanhia kun ali ajettiin.

Piti ottaa oikein video autokamerasta talteen.