Marjassa
Viihteellisen viikonlopun jälkeen täytyy ryhtyä miettimähän miten ne seuraavan viikon ruokatarpeet kasaan haalitaan.
Eipä hätää, metsä antaa mieluusti Metsän Kuninkaalle antimia. Sen verran lähellä metsäläisen asuntoa on muitakin taloja, ettei tohdi lähteä torrakko kainalossa tallustelemaan honkain suuntaan. Vaan ämpärin kanssa tuon matkan hyvinkin voi tehdä.
Tavoitteena sienirihmojen erottelu tahi puolukan poiminta. Mustikat, vaikkakin ovat isoja ellei kukaan vielä ole kerännyt, eivät enää maistu hyviltä, joten puolukkapuuroa tavoitellaan.
Näyttää makeilta nämä muilta keräämättä jääneet puolukat. Ja mikä sijainti, 50m lähimmästä talosta uuden asuinalueen laidassa. Liian lähellä että kukaan olisi kerännyt - tai uskoneet, että täältä on varmasti jo kaikki kerätty, kun on niin kulkureitin varrella.
Vaan on kyllä mäkinen paikka, ei alkuunkaan tasaista kohtaa. Pitää varoa.
Ja niinhän siinä kävi, että metsän kuninkaan takatassusta ote sammaleiseen kiven pintaan irtosi ja pyllähdys. Onneksi on kerätty talven varalle näin syksyllä hieman vararavintoa, joten eipä sattunut.
Paitsi että sattuipa hyvinkin !
Pyllähdyksen seurauksena käsi kiepsahtu tiheään heinikkoon ja tapasin limaisenoloisen pinnan. Sitä kun tutkimaan, niin suppilovahvero ! Ekat koko syksynä, nam. Ei olis arvannut että sellaisessa paikassa. Siksi varmaan jääneet huomaamatta.
Niin joutui suppilovahverot parempaan talteen, ehkä huomenna pannulle.
Eikä edes kerätyt puolukat kaatuneet, koska astia tuli pideltyä maassa ja siihen viskoen täytetään. Käsin, ei koneella.
Puuro viilenemässä:
Eipä hätää, metsä antaa mieluusti Metsän Kuninkaalle antimia. Sen verran lähellä metsäläisen asuntoa on muitakin taloja, ettei tohdi lähteä torrakko kainalossa tallustelemaan honkain suuntaan. Vaan ämpärin kanssa tuon matkan hyvinkin voi tehdä.
Tavoitteena sienirihmojen erottelu tahi puolukan poiminta. Mustikat, vaikkakin ovat isoja ellei kukaan vielä ole kerännyt, eivät enää maistu hyviltä, joten puolukkapuuroa tavoitellaan.
Näyttää makeilta nämä muilta keräämättä jääneet puolukat. Ja mikä sijainti, 50m lähimmästä talosta uuden asuinalueen laidassa. Liian lähellä että kukaan olisi kerännyt - tai uskoneet, että täältä on varmasti jo kaikki kerätty, kun on niin kulkureitin varrella.
Vaan on kyllä mäkinen paikka, ei alkuunkaan tasaista kohtaa. Pitää varoa.
Ja niinhän siinä kävi, että metsän kuninkaan takatassusta ote sammaleiseen kiven pintaan irtosi ja pyllähdys. Onneksi on kerätty talven varalle näin syksyllä hieman vararavintoa, joten eipä sattunut.
Paitsi että sattuipa hyvinkin !
Pyllähdyksen seurauksena käsi kiepsahtu tiheään heinikkoon ja tapasin limaisenoloisen pinnan. Sitä kun tutkimaan, niin suppilovahvero ! Ekat koko syksynä, nam. Ei olis arvannut että sellaisessa paikassa. Siksi varmaan jääneet huomaamatta.
Niin joutui suppilovahverot parempaan talteen, ehkä huomenna pannulle.
Eikä edes kerätyt puolukat kaatuneet, koska astia tuli pideltyä maassa ja siihen viskoen täytetään. Käsin, ei koneella.
Puuro viilenemässä:
Kommentit
Lähetä kommentti