Talvinen hirvenmetsästys
Oijoi, miten läheltä hirviperhe menikään !
Sunnuntain metsästyspäivä valkenee kauniin raikkaana talviaamuna:
Metsien kuningas kun on lähes kaupunkilaispoika, piti pysähtyä matkalla metsästysmajan aamukokoukseen ja ottaa muutama rauhallisen kaunis kuva.
Vaan kuvien oton jälkeenpä ei niin rauhallisia oltukaan, koska aamukokous alkoi tasan kahdeksalta ja kuvailun jälkeen oli jo selvää että myöhästyn, vaikka sudittelen lumisella tiellä vähän vauhdikkaamminkin 😮
No ei miithän, just ennätin nimenhuutoon ja aamuiselle kahvikupille.
Keskusteltiin taasen missä voisi hirviä mahdollisesti olla ja todettiin, että siellä Polviniemessä varmaankin. Polviniemi on Polvijärven niemen kärki. Polvijärvi taas on ihan polven muotoinen järvi, tai siis vähän bumerangin näköinen lenkki.
Karjalan lennoston Hornetit harjoittelevat aktiivisesti alueella ja joskus koneiden noustessa kaverit juttelee toisilleen, että käydäänkö mutkassa kääntymässä. Ja tuo hirvestysohteemme järvi on juuri se "mutka".
Arvotiin passipaikat ja itse sain hyvän lavapaikan tuosta kuvasta vähän vasemmalle. Ajatuksena siis oli että arvatenkin hirveät koiran ajamina poistuvat niemeltä joko vasemmalle tahi oikealle. Tokihan ne voivat myös uida järven poikki, mutta saimme kuulla että niemessä oli taimia syömässä emä kahden vasan kanssa, joten todnäk eivät lähde uimaan.
Panoraamakuva passista.
Sitten vaan odottelemaan ja kuulostelemaan radiopuhelinta josko tulisi uutisia hirvien liikkeistä.
Ja odotella saikin. Köykäisesti meni eväitä ja mehua usean tunnin aikana.
Selfielle aikaa:
Asianmukaisesti vaatetettu, eikä äiti ees auttanut 😁
Mutta sitten !
Alkoi jo tapahtua. Hirvet liikekannalla. Ja meitin passipaikan suuntaan.
Oli aika ottaa jo tussari esille valmiiksi jos vaikka sattuisi tämän metsäautotien passipätkälle jalojen eläinten ylityskohta.
Kuuntelemaan koiran haukkua, lähestyi.
Nyt oli jo aika tarkistaa hyvien ampumasuuntien tähtäykset. Tää on opetellu tähtäämään kiikarilla ensin molemmat silmät auki. Jotta näkee laajemman pätkän maastoa ja esimerkiksi sen missä kohtaa koira on. Sitä siperianlaikaa tai norjan haarmaata hirvikoiraa kun ei ole tarkoitus ampua.
Sitten just ennen liipaisua otetaan yhden silmän tähtäys. En tiedä miten muut tekee, mutta itselleni vaikuttaisi toimivalta ja "turvalliselta" just sen väärän kohteen ampumisen kannalta.
Haukku läheni. Mutta jatkoi matkaa ohi passipaikkani, seuraavalle passille. Sitten haukku kääntyi vähän takaisin ja arvasin että hirvet ylittävät metsäautotien välistämme. Siis alas tornista ja metsätielle paremmalle näköpaikalle. Vaan ei näy hirviä.
Viittä vaille etten ilmoita radiolla että tulen siihen aukon reunaan (johon matkaa noin 100m) ja josta seuraavaan torniin vielä matkaa satanen. En kuitenkaan mennyt. Ja kohta kuultiinkin että hirvet ylittivät tien, eikä päästy tähtäämään korkean risukon takia.
Fiksu veto emältä !
20m täälenpää, niin olisin nähnyt ja silloin olisi paukkunut.
Vaan ei metsämiestä niin vaan jalliteta. Autoon ja ajettiin metsäautotien päähän ja juoksemalla traktoriuraa kierrettiin hirvien eteen ennenku ne ennättää seuraavalle tielle, joka on jo pois meitin seuran alueeleta.
Ennätettiin
Siitä passiin pikkuaukon reunalle.
Odotusta - ei mitään. Ei edes koiran pysäytyshaukkua. Ilmeisesti hirvet koko ajan liikkeessä.
Metsästäjältä pettää hermot ja lähtee passista omia jälkiä vähän takaisinpäin. Uudessa passissa. Odotus - ei mitään. Takaisinpäin edelliseen passipaikkaan.
Naps !
Risu napsahtaa poikki metsässä.
Ei kovin kaukana. Varmaan alle 50 metriä.
Jähmety kuuntelemaan - tovi - ei mitään - toinen tovi - ei edelleenkään mitään.
Ei edes koira hauku, eli ei varmaan hirviä, koska paikallaaolevaa hirveä pitää koiran haukkua.
Paluu tien lähelle passiin.
Kohta kaveri tulee takaisin tieltä ja kertoo että esteli hirviä ylittämästä tietä. Mutta että ne meni takaisinpäin ja yli sen traktoriuran mitä pitkin juostiin.
Däm !
Toden totta. Palattiin jälkiämme taaksepäin ja siinä paikassa mistä kuulin risun napsahtavan ei ollut 30 metriä paikkaan missä hirvet ylittivät meidän tulojälkemme.
Varmaan menivät yli ku kävelin poispäin.
Liki, mutta niin kaukana. Kas kun hauva ei haukahtanut.
Mutta fiksu emä. Hyvä että opettaa oikeat väistötavat jälkikasvulle.
Toki pitää sanoa että alueella elää myös kaksi susilaumaa. Ja niiden väistämiseksi tuollainen hiipiminen ei käy, vaan on juostava ja kovaa. Ja mieluusti uitava pitkät pätkät, päästäkseen susi hukkasta karkuun.
Toivotaan että perhe selviää. Tai sitten astuu metsämiehen ristikon ulottuville. Molemmat käypi !
Sunnuntain metsästyspäivä valkenee kauniin raikkaana talviaamuna:
Metsien kuningas kun on lähes kaupunkilaispoika, piti pysähtyä matkalla metsästysmajan aamukokoukseen ja ottaa muutama rauhallisen kaunis kuva.
Vaan kuvien oton jälkeenpä ei niin rauhallisia oltukaan, koska aamukokous alkoi tasan kahdeksalta ja kuvailun jälkeen oli jo selvää että myöhästyn, vaikka sudittelen lumisella tiellä vähän vauhdikkaamminkin 😮
No ei miithän, just ennätin nimenhuutoon ja aamuiselle kahvikupille.
Keskusteltiin taasen missä voisi hirviä mahdollisesti olla ja todettiin, että siellä Polviniemessä varmaankin. Polviniemi on Polvijärven niemen kärki. Polvijärvi taas on ihan polven muotoinen järvi, tai siis vähän bumerangin näköinen lenkki.
Karjalan lennoston Hornetit harjoittelevat aktiivisesti alueella ja joskus koneiden noustessa kaverit juttelee toisilleen, että käydäänkö mutkassa kääntymässä. Ja tuo hirvestysohteemme järvi on juuri se "mutka".
Arvotiin passipaikat ja itse sain hyvän lavapaikan tuosta kuvasta vähän vasemmalle. Ajatuksena siis oli että arvatenkin hirveät koiran ajamina poistuvat niemeltä joko vasemmalle tahi oikealle. Tokihan ne voivat myös uida järven poikki, mutta saimme kuulla että niemessä oli taimia syömässä emä kahden vasan kanssa, joten todnäk eivät lähde uimaan.
Sitten vaan odottelemaan ja kuulostelemaan radiopuhelinta josko tulisi uutisia hirvien liikkeistä.
Ja odotella saikin. Köykäisesti meni eväitä ja mehua usean tunnin aikana.
Selfielle aikaa:
Mutta sitten !
Alkoi jo tapahtua. Hirvet liikekannalla. Ja meitin passipaikan suuntaan.
Oli aika ottaa jo tussari esille valmiiksi jos vaikka sattuisi tämän metsäautotien passipätkälle jalojen eläinten ylityskohta.
Kuuntelemaan koiran haukkua, lähestyi.
Nyt oli jo aika tarkistaa hyvien ampumasuuntien tähtäykset. Tää on opetellu tähtäämään kiikarilla ensin molemmat silmät auki. Jotta näkee laajemman pätkän maastoa ja esimerkiksi sen missä kohtaa koira on. Sitä siperianlaikaa tai norjan haarmaata hirvikoiraa kun ei ole tarkoitus ampua.
Sitten just ennen liipaisua otetaan yhden silmän tähtäys. En tiedä miten muut tekee, mutta itselleni vaikuttaisi toimivalta ja "turvalliselta" just sen väärän kohteen ampumisen kannalta.
Haukku läheni. Mutta jatkoi matkaa ohi passipaikkani, seuraavalle passille. Sitten haukku kääntyi vähän takaisin ja arvasin että hirvet ylittävät metsäautotien välistämme. Siis alas tornista ja metsätielle paremmalle näköpaikalle. Vaan ei näy hirviä.
Viittä vaille etten ilmoita radiolla että tulen siihen aukon reunaan (johon matkaa noin 100m) ja josta seuraavaan torniin vielä matkaa satanen. En kuitenkaan mennyt. Ja kohta kuultiinkin että hirvet ylittivät tien, eikä päästy tähtäämään korkean risukon takia.
Fiksu veto emältä !
20m täälenpää, niin olisin nähnyt ja silloin olisi paukkunut.
Vaan ei metsämiestä niin vaan jalliteta. Autoon ja ajettiin metsäautotien päähän ja juoksemalla traktoriuraa kierrettiin hirvien eteen ennenku ne ennättää seuraavalle tielle, joka on jo pois meitin seuran alueeleta.
Ennätettiin
Siitä passiin pikkuaukon reunalle.
Odotusta - ei mitään. Ei edes koiran pysäytyshaukkua. Ilmeisesti hirvet koko ajan liikkeessä.
Metsästäjältä pettää hermot ja lähtee passista omia jälkiä vähän takaisinpäin. Uudessa passissa. Odotus - ei mitään. Takaisinpäin edelliseen passipaikkaan.
Naps !
Risu napsahtaa poikki metsässä.
Ei kovin kaukana. Varmaan alle 50 metriä.
Jähmety kuuntelemaan - tovi - ei mitään - toinen tovi - ei edelleenkään mitään.
Ei edes koira hauku, eli ei varmaan hirviä, koska paikallaaolevaa hirveä pitää koiran haukkua.
Paluu tien lähelle passiin.
Kohta kaveri tulee takaisin tieltä ja kertoo että esteli hirviä ylittämästä tietä. Mutta että ne meni takaisinpäin ja yli sen traktoriuran mitä pitkin juostiin.
Däm !
Toden totta. Palattiin jälkiämme taaksepäin ja siinä paikassa mistä kuulin risun napsahtavan ei ollut 30 metriä paikkaan missä hirvet ylittivät meidän tulojälkemme.
Varmaan menivät yli ku kävelin poispäin.
Liki, mutta niin kaukana. Kas kun hauva ei haukahtanut.
Mutta fiksu emä. Hyvä että opettaa oikeat väistötavat jälkikasvulle.
Toki pitää sanoa että alueella elää myös kaksi susilaumaa. Ja niiden väistämiseksi tuollainen hiipiminen ei käy, vaan on juostava ja kovaa. Ja mieluusti uitava pitkät pätkät, päästäkseen susi hukkasta karkuun.
Toivotaan että perhe selviää. Tai sitten astuu metsämiehen ristikon ulottuville. Molemmat käypi !
Kommentit
Lähetä kommentti