2. kausi, ensimmäinen jahti

Koittipa vihdoin se odotettu 13.10. jolloin hirvenmettästyksen oli määrä alkaa. Majalle kokontumaan ja ilmoittautumaan, sinne siis aamutuimaan.
Sovittiin jahdon säännöt ja mitä mettästetään. Nyt aluksi 2 vasaa on tarkoitus kaataa. Ja vasoja näillä Pohjois-Karjalan hirveyksillä kuulemma riittääkin. Ja totta tosiaan, todeksi osoittautui, kun näkemään noita pääsi.

Toisten, jo kokeneempien metsämiesten kehotuksesta Metsien Kuningas latasi puhelimeen Tracker-ohjelman, jolla kuuleman mukaan näkee missä koirat kulkee ja jos ne hirveä haukkuu. Ja näkeehän siitä myös muitten metsäläisten olinpaikat ja oman reitinkin. No, eiku sellainen puhelimeen ladataan. Ja sitten päästiinkin jo ensmäiselle passitukselle. Eli passipaikkaa kohden.

Itse sain arvalla vedettynä passipaikaksi syjäisen kolkan järven rannalta. Ikupäivänä en siinä maastossa ole samoillut, teillä tuolla kuitenkin kulkenut. Hyppää siis hummaan ja karauta tien päähän, josta kuuleman mukaan on vain 700m metsää pitkin kävellen passipaikalle. Auto parkkiin ja kännykän ohjelmasta katsomaan minne pitää vaeltaa. Vaan muutapa mutta... Ei se näemmä niin helppoa ollutkaan kun ei osaa vielä sitä karttaohjelmaa käyttää.

Metsien Kuningas katsoo karttaohjelmasta, että tuosta kannattaa mennä. Eteen tulee moton (metsänkaatokone) ura. Kumpaan suuntaan? Kartta on niin isolla, ettei erota siitä. Valitsin vasemmlle. Valitsin väärin :)

Hetken käveltyäni totesin, että väärään suuntaan menossa. Ja radiopuhelimestakin jo kuului, että nyt olet kuule ihan vikasuunnassa.
No siitä sitten kokeilemaan karttaohjelmaa ja löytyihän sieltä zoomausmahdollisuuskin!
Siispä uusi suunta ja kohti passipaikkaa.

Tavallisesti passipaikat on merkattu, mutta tätäpä ei ollutkaan - enkä tullu kysyneeksi. Siis käppäilin siivosti passipaikan ohi ja sen huomattuani pikkuinen matka takaisin :)

Tässä näkyy vihreällä kiertelyni.
Kun sitten radiopuhelimessa kyseltiin, että oletko selvillä, missä olet, niin äkkipäissään pikaselitys: Joo, ihan olen kartalla, aattelin vaan kiertää passiin tuulen alapuolelta. Ja kun oli niin kova vauhti, niin ei kerenny jarruttaa passipaikan kohdalla ja pyyhkäisin siitä ohi. Mutta nyt siis perillä!

Joo, kyllähän sitä myöhemmin majalla hiukan naureskeltiin.
Kaupunkilainen !

Ei hassumpi passipaikka, vai mitä

Lauantaina saatiin yksi vasa. Sitä sitten paloittelemaan.

Metsän kuningas pääsi takajalan kimppuun

Takajalan katkaisu

Tuossa video nylkemisestä, toivottavasti näkyy

Toinen video. Ei herkkähermoisille!

Ampuja oli asiansa osaava, oli osunnut just siihen mihin pitääkin, kuten tästä näkyy.
Vasakin oli kyllä tosi liki, meinasi suorastaan törmätä ampujaan.

Nahat, reikinensä kaikkinensa, suolataan ja laitetaan hyväntekeväisyyskauppaan. joku saa niistä vaikkapa hyvät päähineet.

Nylkemisen jälkeen yksi mestari teki meille grillattua maksaa:

Oli muuten yllättävänkin hyvää !