2. kausi, kolmas lauantai
27.10.
Aamu valkeni (senhän toki, arvoisa lukijani, arvasitkin) kirkkaana pakkaspäivänä.
Viiden asteen pakkanen lumisessa maastossa, voiko kauniimpaa näkyä ollakaan !
Good to be back home.
Kuulin metsämiehiltä, että kyläkoulu on myytävänä. Kiinnostaisi, onhan se talo missä kolme ensimmäistä elinvuottani asuin. Vaan koulu on keskellä kylää ja jos mökkipaikkaa näiltä seuduilta halajaa, niin olisihan se kiva, jos järvi olisi ihan rannassa.
Vaan nytpä siis uusi metsästysviikonloppu.
Aamulla tavalliseen tapaan nimenhuuto. Tällä kertaa kodassa, koskapa kukaan ei ollut tullut aamutuimiin lämmittämään metsästysmajaa.
Paikallaolijat todettiin ja passipaikat arvottiin. Itselle sattui paikka 1, joka on usein ollut paras metsästyspaikka.
Eiku hirvikoirat irti ja porukkaa passiin. Itse olin kukkulan laella, josta oli oikeinkin hyvät näkymät hirvestystä varten
Video paikasta
Sama paikka kuvana.
Seurantaohjelmasta näkyikin kohta koira, jonka edellä kuultiin olevan hirviä. Siispä valmiusasentoon!
Koira kierteli aluetta ja lähestyi lähestymistään. hirvet edellä. Vielä tässä vaiheessa ei tiedetty mitä hirviä hauveli jahtaa, mutta senhän näkisi kun tähän koivikkoon saapuvat.
Kävi kuitenkin niin, että hirviseurue kaarteli 300m päästä ja suuntasi takaisin syvemmälle metsään.
Eipä miithän, kohta metsäläiset kuulivat metson naksahtelevaa ääntä ja metsokukkopa sieltä esiin metsän siimeksestä viereisen passipaikan kaverin lähelle.
Metso on uljas eläin:
Tämä ei ole juuri tuo kyseinen metso, mutta samaa kalipeeria.
Passipaikan kaveri jutusti puhelimessa metson katsellessa ja kaveri siitä metsolle juttelemaan, että yksinkö sinä täällä samoilet, etkö edes ole naarasta mukaasi saanut. Metso pöyhisteli pyrstösulkiansa, muttei tehnyt elettäkään pelkääkseen metsästäjää tai poistuakseen maisemista.
Koskapa hirvet kaartoivat passipaikoilta pois, ei meillä ollut täällä enää tekemistä.
Radiosta kuultiin, että neljällä koiralla on hirvet haukuissa.
Sovittiin viestittelemällä missä koirajärjestyksessä lähdetään jahtaamaan aiottua saalista.
Siispä uuteen passiin.
Toinen passipaikka oli vain 300 metriä paikasta missä toinen koira oli haukkunut jo pari tuntia hirveä.
Siispä odottelemaan kun koiramies lähestyi haukkua - katsotaan minne suuntaan hirvi suunnistaa.
Harmi, alkoi suunnistamaan juuri Metsien Kuninkaan passipaikalta poispäin.
Valtatietä ylittäessä meillä oli kavereita varoittelemassa autoilijoita. Ja hirvet ylittivät tien. Emä kahden vasan kanssa.
Kartasta seurattiin minne koira hirvien perässä suunnistaa - reilusti meni poispäin.
Päätettiin vaihtaa passipaikkaa ja autoon siis paikan vaihdon merkeissä. Vaan kuinka ollakaan, kohta hauveli suuntasi takaisin tien yli alkuperäiseen paikkaan. Ja siitä justiinsa sen passipaikan ohi missä itse olin kytiksellä. Jos siis ei olisi höntyilty ja paikkaa vaihdettu, olisi päässyt vasaa ampumaan.
No ei hirmusti harmita, koska hirvi on niin ylväs eläin, että saa se jäädä ampumattakin.
Samalla radiosta kuultiin, että yhdelle passimiehelle oli tullut kuusipiikkinen hirvi ihan liki. Siis kuusivuotias. Ja suositus on, että hirviuroksia 4-10v ei ammuta, jotta hirvilehmät niitten kanssa tekevät jälkeläisiä. Siispä tämä passimies jätti varman saaliin ampumatta.
Hirvikannassa olennaista on, että molemmissa sukupuolissa on sopiva määrä lisääntymiskelpoisia
yksilöitä. Paras lisääntymisikä on 6½–10½ vuotta. Tässä iässä lehmillä on kapasiteettia tuottaa monta
vasaa ja sonneilla on lisääntymiseen sopiva ruumiinrakenne.
On tärkeää tunnistaa eri ikäryhmien hirvet, jotta pystyy kaatamaan oikeanlaisia eläimiä. Eläviä hirviä
voidaan tunnistaa ruumiinkoon ja -rakenteen perusteella. Tunnistamisen onnistuminen voidaan
tarkistaa kaadettujen hirvien hampaiden lukumäärän, ulkomuodon ja kulumisen perusteella.
Hyvä Pena, että lisääntymiskykyinen sonni jäi vaeltamaan. Tosin siitä kyllä vitsailtiin tuvalla jahdin jälkeen - että olisiko pitänyt pyssyn paukahtaa, kun saalis oli vain parinkymmenen metrin päässä :)
Jahti siis osaltamme puolilla päivin ohi ja majalle tekemään tulia. Kodassa tulet ja makkarat paistoon. Metsien Kuningas teki tulet. Ja voi... pilkkoessa puita pieniksi puukon ja karahkan avulla kävi puukolle kalpaten - terä irtosi varresta. Harmi, hyvä puukko, mutta eihän tuo toki maksanut kuin puoltoista euroa. Tämän ehkä kärsii. Näköjään on niin, että edukas puukko on oikein teroitettuna oiva kapine hirven paloittelussa. Tälläkin tuli useampi hirvi nyljettyä ja paloiteltua. Mutta muu kestävyys tuollaisella puukolla onkin hieman heikko. Roskiin siis.
Makkaroitten jälkeen jo aamupäivällä alkaneelle haukulle aterian jälkeen.
Vaan nämäpä hirvet - jotka osoittautuivat naaraaksi ja kahdeksi vasaksi (eri pesuetta kuin aamuiset) olivat sen verran oppineita, että kun kuulivat autojen äänet ja metsästäjän lähestymisen, siirtyivät meitin metsästysseuran alueen ulkopuolelle. Ihan muutaman sadan metrin päähän.
Keräännyttiin porukalla tien varteen, jossa koira hirviä haukkui vain sadan metrin päässä.
Koskapa hirvet ei siirtyneet, jonkun aikaa odoteltuamme kutsuttiin koira pois ja hirvet jäivät siis naapuriseuran puolelle tietä - turvaan.
Nähtiin kaikkiaan 7 hirveä. Kyllä niitä tällä seudulla piisaa.
Ja mikä parasta, monella naaraalla on kaksoisvasoja. Joten hirvikanta näyttää näillä seuduin olevan voimissaan.
Sovittiin seuraavan aamun tapaamisesta hirven paloittelun merkeissä.
Nytpä sitä joutaa metsämies vaiherikkaan, mutta hirvettömän päivän jälkeen saunan löylyihin.
Aamu valkeni (senhän toki, arvoisa lukijani, arvasitkin) kirkkaana pakkaspäivänä.
Viiden asteen pakkanen lumisessa maastossa, voiko kauniimpaa näkyä ollakaan !
Good to be back home.
Kuulin metsämiehiltä, että kyläkoulu on myytävänä. Kiinnostaisi, onhan se talo missä kolme ensimmäistä elinvuottani asuin. Vaan koulu on keskellä kylää ja jos mökkipaikkaa näiltä seuduilta halajaa, niin olisihan se kiva, jos järvi olisi ihan rannassa.
Vaan nytpä siis uusi metsästysviikonloppu.
Aamulla tavalliseen tapaan nimenhuuto. Tällä kertaa kodassa, koskapa kukaan ei ollut tullut aamutuimiin lämmittämään metsästysmajaa.
Paikallaolijat todettiin ja passipaikat arvottiin. Itselle sattui paikka 1, joka on usein ollut paras metsästyspaikka.
Eiku hirvikoirat irti ja porukkaa passiin. Itse olin kukkulan laella, josta oli oikeinkin hyvät näkymät hirvestystä varten
Sama paikka kuvana.
Seurantaohjelmasta näkyikin kohta koira, jonka edellä kuultiin olevan hirviä. Siispä valmiusasentoon!
Koira kierteli aluetta ja lähestyi lähestymistään. hirvet edellä. Vielä tässä vaiheessa ei tiedetty mitä hirviä hauveli jahtaa, mutta senhän näkisi kun tähän koivikkoon saapuvat.
Kävi kuitenkin niin, että hirviseurue kaarteli 300m päästä ja suuntasi takaisin syvemmälle metsään.
Eipä miithän, kohta metsäläiset kuulivat metson naksahtelevaa ääntä ja metsokukkopa sieltä esiin metsän siimeksestä viereisen passipaikan kaverin lähelle.
Metso on uljas eläin:
Tämä ei ole juuri tuo kyseinen metso, mutta samaa kalipeeria.
Passipaikan kaveri jutusti puhelimessa metson katsellessa ja kaveri siitä metsolle juttelemaan, että yksinkö sinä täällä samoilet, etkö edes ole naarasta mukaasi saanut. Metso pöyhisteli pyrstösulkiansa, muttei tehnyt elettäkään pelkääkseen metsästäjää tai poistuakseen maisemista.
Koskapa hirvet kaartoivat passipaikoilta pois, ei meillä ollut täällä enää tekemistä.
Radiosta kuultiin, että neljällä koiralla on hirvet haukuissa.
Sovittiin viestittelemällä missä koirajärjestyksessä lähdetään jahtaamaan aiottua saalista.
Siispä uuteen passiin.
Toinen passipaikka oli vain 300 metriä paikasta missä toinen koira oli haukkunut jo pari tuntia hirveä.
Siispä odottelemaan kun koiramies lähestyi haukkua - katsotaan minne suuntaan hirvi suunnistaa.
Harmi, alkoi suunnistamaan juuri Metsien Kuninkaan passipaikalta poispäin.
Valtatietä ylittäessä meillä oli kavereita varoittelemassa autoilijoita. Ja hirvet ylittivät tien. Emä kahden vasan kanssa.
Kartasta seurattiin minne koira hirvien perässä suunnistaa - reilusti meni poispäin.
Päätettiin vaihtaa passipaikkaa ja autoon siis paikan vaihdon merkeissä. Vaan kuinka ollakaan, kohta hauveli suuntasi takaisin tien yli alkuperäiseen paikkaan. Ja siitä justiinsa sen passipaikan ohi missä itse olin kytiksellä. Jos siis ei olisi höntyilty ja paikkaa vaihdettu, olisi päässyt vasaa ampumaan.
No ei hirmusti harmita, koska hirvi on niin ylväs eläin, että saa se jäädä ampumattakin.
Samalla radiosta kuultiin, että yhdelle passimiehelle oli tullut kuusipiikkinen hirvi ihan liki. Siis kuusivuotias. Ja suositus on, että hirviuroksia 4-10v ei ammuta, jotta hirvilehmät niitten kanssa tekevät jälkeläisiä. Siispä tämä passimies jätti varman saaliin ampumatta.
Hirvikannassa olennaista on, että molemmissa sukupuolissa on sopiva määrä lisääntymiskelpoisia
yksilöitä. Paras lisääntymisikä on 6½–10½ vuotta. Tässä iässä lehmillä on kapasiteettia tuottaa monta
vasaa ja sonneilla on lisääntymiseen sopiva ruumiinrakenne.
On tärkeää tunnistaa eri ikäryhmien hirvet, jotta pystyy kaatamaan oikeanlaisia eläimiä. Eläviä hirviä
voidaan tunnistaa ruumiinkoon ja -rakenteen perusteella. Tunnistamisen onnistuminen voidaan
tarkistaa kaadettujen hirvien hampaiden lukumäärän, ulkomuodon ja kulumisen perusteella.
Hyvä Pena, että lisääntymiskykyinen sonni jäi vaeltamaan. Tosin siitä kyllä vitsailtiin tuvalla jahdin jälkeen - että olisiko pitänyt pyssyn paukahtaa, kun saalis oli vain parinkymmenen metrin päässä :)
Jahti siis osaltamme puolilla päivin ohi ja majalle tekemään tulia. Kodassa tulet ja makkarat paistoon. Metsien Kuningas teki tulet. Ja voi... pilkkoessa puita pieniksi puukon ja karahkan avulla kävi puukolle kalpaten - terä irtosi varresta. Harmi, hyvä puukko, mutta eihän tuo toki maksanut kuin puoltoista euroa. Tämän ehkä kärsii. Näköjään on niin, että edukas puukko on oikein teroitettuna oiva kapine hirven paloittelussa. Tälläkin tuli useampi hirvi nyljettyä ja paloiteltua. Mutta muu kestävyys tuollaisella puukolla onkin hieman heikko. Roskiin siis.
Makkaroitten jälkeen jo aamupäivällä alkaneelle haukulle aterian jälkeen.
Vaan nämäpä hirvet - jotka osoittautuivat naaraaksi ja kahdeksi vasaksi (eri pesuetta kuin aamuiset) olivat sen verran oppineita, että kun kuulivat autojen äänet ja metsästäjän lähestymisen, siirtyivät meitin metsästysseuran alueen ulkopuolelle. Ihan muutaman sadan metrin päähän.
Keräännyttiin porukalla tien varteen, jossa koira hirviä haukkui vain sadan metrin päässä.
Koskapa hirvet ei siirtyneet, jonkun aikaa odoteltuamme kutsuttiin koira pois ja hirvet jäivät siis naapuriseuran puolelle tietä - turvaan.
Nähtiin kaikkiaan 7 hirveä. Kyllä niitä tällä seudulla piisaa.
Ja mikä parasta, monella naaraalla on kaksoisvasoja. Joten hirvikanta näyttää näillä seuduin olevan voimissaan.
Sovittiin seuraavan aamun tapaamisesta hirven paloittelun merkeissä.
Nytpä sitä joutaa metsämies vaiherikkaan, mutta hirvettömän päivän jälkeen saunan löylyihin.
Kommentit
Lähetä kommentti