2. kausi, toinen viikko
18.10.2018
Sitäpä tultiin metsästysmaille jo keskiviikkona, koskapa olin lähistöllä töissä päivän, niin illalla oli hyvä ajella mummon kämpille.
Matkalla näkyi tietä ylittämässä hirvipoikue, jonka merkkasin OmaRiista-palveluun havaintona. Kuulemma jonkin verran hirvikolareita sattuu sen tien varressa, jota nyt tulin.
Illalla Metsien kuningas kokeili josko saisi omat kuulokkeet ehjäksi, kun nappi oli korvaan sopimaton ja siksi katkoin piuhat ja koitin saada uutta nappia.
Näkökyky vaan alkaa olla jo vanhalla miehellä semmoinen, että oli ostettava matkan varrelta suurennuslasi.
Tuostapa ei ollut kuitenkaan sen kummempaa hyötyä, vaan liittämättä pienen pienet johdot ne jäi. No ei miithän, onneksi olin tätiltä saanut jo edellisenä viikonloppuna hyvän kuulokkeen, niin sitä korvassa pitäen radiopuhelimesta kyllä kuuluu - ilman että hirvet huuteluja kuulevat.
Torstain passipaikka oli hienolla paikalla erämaajärven rannalla. Toki sinne yksi mökki oli myös pystytetty, joten laiturilta olisi päässyt uimaan - hyrrr - vesi oli kylymää!
Vaan katseleppa Pohjois-Karjalan erämaamaisemia !
Ei haittaa vaikka ei hirveä tähtäimeen saakaan, tässähän sitä sielu lepää !
Kyllä sitä on synnyinseudulla kelvannut. Tosin olin vasta kolmen vanha kun täältä pois muutettiin, etelää kohti.
Tänä aamupäivänä sitä ei hirveä saatu, vaan eiköhän niitä vielä tule kaatumaan.
Kiva oli passipaikalla käyskennellä ja katsoa samalla antaisiko metsä sieni- tai marja-antia yksinäiselle passimiehelle. Kumma kyllä näillä soilla ei näytä edes karpaloita olevan. Varmaan alkukesän kuivat on metsän satoa verottaneet.
Sitäpä tultiin metsästysmaille jo keskiviikkona, koskapa olin lähistöllä töissä päivän, niin illalla oli hyvä ajella mummon kämpille.
Matkalla näkyi tietä ylittämässä hirvipoikue, jonka merkkasin OmaRiista-palveluun havaintona. Kuulemma jonkin verran hirvikolareita sattuu sen tien varressa, jota nyt tulin.
Illalla Metsien kuningas kokeili josko saisi omat kuulokkeet ehjäksi, kun nappi oli korvaan sopimaton ja siksi katkoin piuhat ja koitin saada uutta nappia.
Näkökyky vaan alkaa olla jo vanhalla miehellä semmoinen, että oli ostettava matkan varrelta suurennuslasi.
Tuostapa ei ollut kuitenkaan sen kummempaa hyötyä, vaan liittämättä pienen pienet johdot ne jäi. No ei miithän, onneksi olin tätiltä saanut jo edellisenä viikonloppuna hyvän kuulokkeen, niin sitä korvassa pitäen radiopuhelimesta kyllä kuuluu - ilman että hirvet huuteluja kuulevat.
Torstain passipaikka oli hienolla paikalla erämaajärven rannalla. Toki sinne yksi mökki oli myös pystytetty, joten laiturilta olisi päässyt uimaan - hyrrr - vesi oli kylymää!
Vaan katseleppa Pohjois-Karjalan erämaamaisemia !
Ei haittaa vaikka ei hirveä tähtäimeen saakaan, tässähän sitä sielu lepää !
Kyllä sitä on synnyinseudulla kelvannut. Tosin olin vasta kolmen vanha kun täältä pois muutettiin, etelää kohti.
Tänä aamupäivänä sitä ei hirveä saatu, vaan eiköhän niitä vielä tule kaatumaan.
Kiva oli passipaikalla käyskennellä ja katsoa samalla antaisiko metsä sieni- tai marja-antia yksinäiselle passimiehelle. Kumma kyllä näillä soilla ei näytä edes karpaloita olevan. Varmaan alkukesän kuivat on metsän satoa verottaneet.
Kommentit
Lähetä kommentti