Tapio metsän kuningas

Viikonloppu lähestyi, niin myös hirvenmetsästyskin. Perjantaina piti metsämiehen käydä metsäautotien verkostossa katsastamassa riistaa ja kotaa, johon tuli tutustuttua edellisenä viikonloppuna. Eiku varusteet matkaan ja menoksi. Ekalla pistolla en eksynytkään sille tielle, joka johti kodalle ja rannalla olevalle laavulle. No ei miithän, metsään astelemaan. Asiantuntematon sanoisi että löytyi hirven jälkiä. Asiantuntija kertokoon oikean vastauksen 😁 No kotaa ei löytynyt. Joku varmaan rullannut sen tien pois viikon aikana 😂 Lauantai-aamuna metsästysmajalle. Hirven perkuuseen. Hirvet jo roikkui katosta murentuneina. Nämähän olivat ne 2 vasaa, jotka viikko sitten kaatuivat. Ei kun puukolla lihan erottelua ja sahalla luuta katki. Mestarikin pääsi paloittelemaan ja sai oppia ihan koulutetulta lihamestarilta siitä mitä osia tällaisesta saapi: Ja kyllähän sieltä kulmapaistit ynnä muut löytyivät. Tällä kertaa ei jauhettu jauhelihaa, vaan muut kuin paistit ja file...

Lauantaina leikattiin lihat irti parista hirvestä ja sunnuntaina jatkuu metsästys Sitä sai aamusella raapata auton ikkunat ja ajella kohtuu varovausesti kesärenkailla aamuhämärissä majalle käskynjakoon. Käytiin metsästäjät läpi ja yksi näytti paperit, kun ei viime viikonloppuna ollut. Kahvittelun jälkeen sitten arvottiin passipaikkanumerot. Minusta tuntuu että käsiin tarttuu aina vaan samat, itse sain kakkosen ja edellisen kerran vieruskaveri kolmosen. Siis samat ku viimeksi. Pitäisköhän sekoittaa arpalappusia paremmin 😊 Sitte mietittiin hetki mihin passeihin. Ja päätettiin paikka. Liki sama missä viimeksi kaatui, itse pääsin just kaatopaikan läheisyyteen. Tai siis ei kaatopaikan, vaan kaatopaikan, tiedätte kyllä - missä hirvi viimeksi kaadettiin -heh- Tarkasti kun katsoo, niin näkee maanomistajan laitelleen nuolukiven eläinten nautittavaksi. Siispä torniin odottelemaan. Naapuriseuran metsästys oli lähellä ja siellä koira ajoikin hirven meitin seuran maille. Eikä aik...

Tämän viikonlopun lauantaina hirviseurueemme valmistautui lihanleikkuuseen. Kaksi hirveähän oli kuudesta nyt kaadettuna ja kaadon jälkeen saman tien nyljettynä. Hirvet ne siis roikkuivat teuraspaikan katosta ja siitä sitten jakamaan hirveä osiin. Ensin leikattiin puukolla kaikkein mehukkaimmat osat, eli sisä- ja ulkofileet sekä paistit parempaan talteen. Loput hirvestä jauhettiin jauhelihaksi. Paloittelussa käytettiin sahaa ja puukkoa. Puukolla sitä saa yllättävän paljon paloittelussa aikaiseksi kun leikkelee lihat ja nivelet. Sahaa käytettiin pääasiassa kylkiluiden sekä peräpään luiden katkomisiin. Sitte ruhon osat pöydille ja porukka niihin käsiksi tavoitteena erotella lihat luista sekä kalvoista ja jänteistä. Onneksi väkeä oli runsaasti, kun lihaakin oli kohtuullusen paljon, reilu 400 kiloa hirveä. Metsien kuningas sai tehtäväkseen rintapalan erottelun Siinä on jo puukkoa heiluteltu ja osa kyljestä matkannut lihamyllyyn. 5 tunnin työrupeaman jälkeen oli hirvet jaettu ...

Edellisessä blokissa hirviväijyssä ollessa meitsin luotettava radiopuhelin lopetti luottamuksellisen toimintansa parin tunnin päälläolon jälkeen. Onneksi silloin sain varapuhelimen, koska jos en olisi kuullut että viikonlopuksi aiotusta saaliista on ammuttu jo lehmä, niin kenties oisin sellaisen ammunnu, jos oisi näkökenttään sattunnu. No nykyään ei onneksi häkki heilahda jos ammut väärän saaliin, mutta ei ois ollu kiva selitellä hirviporukalle. Olisi saattanut tulla lähdötkin jopa. Ja sitte ois pitäny vaan salametsästää (aseella jossa ei oo äänenvaimenninta ja siis noin neljän kilometrin päähän kuuluu ammunta). Jep, siis kuulin tilanteen ja olin iloinen että viisaan emän vasa pääsi jatkamaan tallustelua. Vaan toki oma puhelin pitää saada kuntoon. Siispä katsomaan millainen akku siinä on. Paljastui että 8 AA-akkuparistoa. Helppo. Ostan kaupasta ja kolvaan yhteen. Olenhan toki vapaa-ajan sähköasentaja 😃 Oikeesti meitsillä on luvat. No pikkasen tietenki epäilyttää tämä akkuje...

Viikonloppuna se alkoi, hirvenmetsästys. Metsien kuninkaalle se oli ensimmäinen hirvenmetsästyskeikka ikinä. Hirviä on tullut joskus nähtyä sekä pellolla maatöissä, että autoillessa armasta Suomen maata ylt'ympäriinsä. Onneksi hirvet on autoillessa tullut aina huomattua. Autoilun ja hirvenmetsästyksen suuri ero onkin siinä, että autoillessa hirvi on uhkaavana osapuolena, jonka tapaaminen saattaa johtaa ihmisen itsensä kannalta heikkoon lopputulokseen. Autoilijana oikeastaan ei juuri hirviä soisi näkevänsä. Hyvä kun kantaa pidetään kurissa. Hirvenmetsästysporukassa taasen tilanne on se että hirviä toivoo näkevänsä 😀 Ja hirvenmetsästys johtaa hirven kannalta mahdollisesti huonoon lopputulokseen. Siispä kun metsästys alkoi jo aamuseitsemältä lupien tarkastuksella metsästysmajalla, oli se päivä jolloin metsien kuninkaalla ei ollut mitään sitä vastaan että hirvi näyttäytyy. Metsästäjät ei tietenkään ammu mitä tahansa hirveä, vaan aamulla ennen jahtia sovitaan hyvinkin tarka...

Siis nyt on käyty metsästäjänkokeessa menestyksekkäästi, ammuttu karhumerkki (tarkempi kuin hirvimerkki) ja saatu metsästysoikeus hirvelle. Ja seurassa ilmottauduttu hirviporukkaan. Siispä vielä asusteet hankittava. Mettästystä varten sopivat asusteet hankittiinkin jo viime vuoden fasaanimetsästystä varten (johon yksi tuttu toimitusjohtaja kutsui), mutta ne punaiset vielä tarvitaan. No ei miithän, Kärkkäisellä (tavarataloketju) on sikapäivät ja sieltä saapi silloin halvalla hyvää. Sinne siis. Ja paljonhan tuolla valinnanvaraa olikin. Lopulta päädyin asianmukaiseen liiviin. Pipo minulla jo oli aiemmista hankinnoista. No eikun sitten hirvireissulle. Siis jo pari päivää ennen  metätyksen alkua (14.10) Pohjois-Karjalaan synnyinseudulle. Sehän on niin ettei hirviporukkaan pääse, ellei ole maata. Ja täällä sitä löytyy. Matkalla tuli mieleen että nyt ois varsin ironista joutua hirvikolariin ja siitä sitten kotiin sähkötinkin että jos satun nyt kuolemaan hirvikolarissa nii...

Unen läpi kuului ääniä. Herätyys ! Silmät auki. Tuttu katto 😀 Tänään on se päivä. Jolloin karpaloita poimitaan. Eilisestä oppineena nyt mennään suolle, jossa niitä varmasti on ja jossa ei juuri poimijoita käy. Matkaa toki on tunnin verran, mutta se menee, kun on karpaloa saatavana. Ja sukulaisiin syömään ja kahvittelemaan samalla. Eiku makkara-kananmuna -aamiainen, vaatteet ylle ja kaikki rekvisiitta matkaan. Ja sitten etelään Nalkkilan suuntaan. Siis ihan oikeesti 😊 Porvoojoessa oli melkoista vaahtoa. Mitähän lie Lahti taasen laskenut vesistöön porvoolaisten viihdykkeeksi. Perillä. Mennään veneellä aika suon reunaan, eiku siis rantaan. Vene oli aikas täynnä vettä, joten parit kaadot ja hetki lapikoimista. Sitten metsän kuningas soutimiin käsiksi. Melko syvällä uiva venho. Ei varmaa mitään tekemistä oman painon kanssa. Veneoppia: soutuvenhoa valittaessa kannattaa miettiä hieman käyttötarkoitusta. Pitemmän matkan soutuihin vene, joka pysyy suunnassa hyvin ja kulkee aika ylh...

Kovasti tekisi karpaloa mieli. Sen mielihalun täytteeksi taitaa olla kaks mahdollisuutta: osto ja noukinta. Koskapa metsien kuningas ei pelkää astua suolle, niin eiku rouvan keralla katsomaan missä voisi lähimaastossa näkyä suo, joka olisi lupaava karpaloa ajatellen. En nimittäin ole näillä seuduilla juurikaan suolla tallustellut, joten ei mitään mielikuvaa marjoista. Löytyi pari lupaavanoloista. Suosittelen karttapalvelun karttoja. Auto pakaten ja koska sen valitun suon ympärillä ei näkynyt taloja, niinpä haulikko matkaan, varmuuden vuoksi. Eka risteys josta suolle yritettiin, olikin vähän matkan päästä puomitettu. No seuraavasta. Kartta näytti metsäeutotietä, mutta se o,i jo jonkin verran heinittynyt, onneksi ei vesakoitunut. Rouva sai kävellä edellä ja katsella josko on kiviä tai kantoja. Reilu kilometrin päästä päästiin kääntöpaikalle. Joo, tarjosin kyllä että minä kävelen ja rouva ajaa, mutta tämä sopi hänelle paremmin. No suolle olisi vielä vajaa kilometri. Sinne siis ka...

Tänään oli määrä saada auton peruutuskamera toimimaan niinkuin sen kuuluukin, eli kun metsätiellä ravistetaan pakki päälle, niin kamera herää henkiin ja kuvaruutu näyttää mihin kolahtaa. Sitäpä sitten puuhaamaan. Kolme ruuvia auki, ja suojat irti kontista. Tämä vaihe on tullut kameran kanssa jo testailtua parikin kertaa, joten nopsa tapahtuma. Sitten onkin johdot käsillä ja voi ihmetellä että mitenkähän... Ohjekirjaahan tietenkin on turha lukea 😁 Aika pian remottireiska huomasi miten johdotus kannattaa järjestää ja tällä kertaa testi antoi positiivisen tuloksen. Eiku testaamaan. Ensin piti katsoa netistä että mitä ne mettästyskurssilla tarkoitetut Metsähallituksen maille ostettavat luvat tarkoittaa, paljonko hinta ja missä niillä voi metsästää. Aika pettymys. Lähimaastoon vain Evolle ja Vesikansaan saa pienille alueille lupia. Ja sitten ois pitänyt valita mitä riistaa ja maksaa sen mukaan. No hyvä tietää, mutta nou tänk juu. Metsän kuningas ottaa mitä metsä antaa näkösälle...

Viihteellisen viikonlopun jälkeen täytyy ryhtyä miettimähän miten ne seuraavan viikon ruokatarpeet kasaan haalitaan. Eipä hätää, metsä antaa mieluusti Metsän Kuninkaalle antimia. Sen verran lähellä metsäläisen asuntoa on muitakin taloja, ettei tohdi lähteä torrakko kainalossa tallustelemaan honkain suuntaan. Vaan ämpärin kanssa tuon matkan hyvinkin voi tehdä. Tavoitteena sienirihmojen erottelu tahi puolukan poiminta. Mustikat, vaikkakin ovat isoja ellei kukaan vielä ole kerännyt, eivät enää maistu hyviltä, joten puolukkapuuroa tavoitellaan. Näyttää makeilta nämä muilta keräämättä jääneet puolukat. Ja mikä sijainti, 50m lähimmästä talosta uuden asuinalueen laidassa. Liian lähellä että kukaan olisi kerännyt - tai uskoneet, että täältä on varmasti jo kaikki kerätty, kun on niin kulkureitin varrella. Vaan on kyllä mäkinen paikka, ei alkuunkaan tasaista kohtaa. Pitää varoa. Ja niinhän siinä kävi, että metsän kuninkaan takatassusta ote sammaleiseen kiven pintaan irtosi ja pyllähd...